Kuulumisia, koirasaastetta ja päivä 18: selfie

Apua! Miten aika menee näin äkkiä? Yhtäkkiä on kulunut melkein kuukausi viime päivityksestäni. Viime torstaina sain harjotteluni päätökseen Kankaanpäässä ja heti perjantaina menin samaan paikkaan töihin ja nyt jatkan ainakin koko tämän viikon siellä hommia. Todella mahtavaa päästä sinne töihin, viihdyn hyvin ja neuropuoli alkoi harjoittelun aikana kiinnostaa entistä enemmän. Kouluhommatkin alkavat taas etenemään: keskiviikkona olisi opinnäytetyöpalaveri yhteistyötahon kanssa ja lisäksi lupauduin juuri opponoimaan yhden opinnäytetyön englanniksi (apua!!!!!). Ehkä jopa minä valmistun joskus!

Lauantaina oli tarkoitus juhlia harjoittelun päättymistä ja vapauden alkamista, mutta se vaihtuikin sitten töiden saamisen juhlintaan. Menimme Maikun kanssa kuuntelemaan akustista musiikkia Cafe Antoniin. Ah, ihana Julle Kallio!Olen paljon ravannut erilaisilla keikoilla, mutta pelkässä mies + akustinen kitara-yhdistelmässä on vain aina sitä jotain! Olin neljä vuotta sitten (apua, voiko siitä olla jo niin kauan??) töissä irkkubaari Parnell'sissa ja siellä oli vähän väliä akustisia keikkoja. Niiden aikana oli kiva olla töissä. Sai kuunnella hyvää musiikkia samalla, kun teki töitä ja asiakkaatkin olivat tavallista paremmalla tuulella.

Bongaa artisti

Crossfitharrastukseni on jäänyt Kankaapään (lue: laiskuuden) takia hetkellisesti tauolle, mutta olen sitäkin enemmän liikkunut luonnossa koirien kanssa. Täytyy sanoa, ettei parempaa stressin purkutapaa ole, kuin luonto, aurinko ja hyvä seura. Torstaina tuntui aivan kesältä, kun olimme Ulvilassa kävelemässä koirien kanssa. Aurinko paistoi, oli lämmin ja metsä oli ihanan vihreä, koska siellä on paljon havupuita. Kuljin koko reissun suu korvissa. Odotan ihan hirveästi kesää. Olen juuri niitä ihmisiä, jotka vaeltavat kylmän talven läpi horroksessa ja herään vasta keväällä kun aurinko alkaa taas paistaa. Päätin muutama viikko sitten, että kevät on alkanut ja heitin talvitakin vaatekaappiin ja kaivoin kevättakit esille ja olenkin niillä pärjännyt, vaikka poljen joka aamu nelisen kilometriä.

 Ja tadaa: päivän asu viikonlopulta.

Ja tänään töihin lähtiessä päällä oli:

Päivä 17: Lempikengät

Ai että olen tylsä! Mutta mitäpä sitä valehtelemaan, nämä siskoltani synttärilahjaksi saamani Reebokin lenkkarit ovat aivan ehdottomasti lempparikenkäni. Ne ovat älyttömän mukavat jalkaan, niissä on geelipehmustetut pohjat ja ne ovat lenkkareiksi aika tyylikkäät. Kaiken lisäksi niissä oleva coretex-kalvo on pelastanut minut monilta puljuilta tänä "talvena", kun Muffen kanssa on tullut rämmittyä mitä ihmeellisimmissä ja mutaisimmissa paikoissa.

Muffesta puheenollen olimme eilen lauantaina Luvian Laitakarin Talvitapahtumassa karvakamuilemassa pitkästä aikaa. Karvakavereiden tehtävänä on tuoda iloa erilaisille ihmisille, joilla ei välttämättä ole mahdollisuutta omaan lemmikkiin ja tukea heidän henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Käymme siis monenlaisissa paikoissa, kuten vanhainkodeissa, lastenkodeissa, mielenterveys kuntoutujien laitoksissa ja erilaisissa tapahtumissa tarjoamassa eläinten läsnäoloa ja mahdollisuutta rapsutella niitä. Suurin osa Karvakavereista on koiria, mutta mukana on myös kissoja, marsuja, frettejä, poni, mini-possu ja jopa alpakka.

Laitakarin tapahtuma oli todella mukava ja kivaa vaihtelua vanhainkotivierailuihin, vaikka ei niihinkään olla nyt hetkeen ehditty mukaan. Energisenä koirana Muffe on parhaimmillaan tälläisissä tapahtumissa, joissa on paljon lapsia, menoa ja vilskettä. Aurinko paistoi pitkästä aikaa ja sai ihmiset hyvälle tuulelle. Muffekin nautti reissusta täysin siemauksin, vaikka inhoaakin työliiviään ja jyrsi menomatkalla toisen kaveri-merkkinsä siitä irti.