Joululoma alkoi!

Joululoma saapui myös minulle vihdoin! Olin auttamassa alakoulun pikkujoulunäytöksessä näyttämön takahuoneessa. Eli autoin siellä roolivaatteita päälle, muistuttelin vuorosanoista ja pidin muutenkin jöötä, eli toisin sanoen yritin tukkia muutaman mukulan pikku kitoja. Miten niin pienistä ihmisistä voi lähteä niin suuri ääni? Pääsin myös katsomaan muutamaa näytelmää. 6-luokkalaiset olivat ihan itse kirjoittaneet näytelmän, jossa joulupukki muuttui suklaapukiksi. Aivan loistavaa!

Viimeinen ilmainen ateriani oli riisipuuroa (nammm) ja kinkkua. Sen jälkeen jaon (lempi)luokalleni suklaata ja kerroin kuinka ihania ne olivat olleet. Sain myös 3 lahjaa oppilailta ja ison kasan kortteja ja muita suurimmaksi osaksi itsetehtyjä härpäkkeitä. Koska juhlan jälkeen oli tarkoitus kokoontua opettajan huoneeseen juomaan kahvia ja höpisemään vähäksi aikaa, lähdin kauppaan hakemaan pullaa ja keittämään kahvia. Opettajan huoneen tiskipöytä oli taas tapansa mukaan aivan kamalan näköinen joten aloin tiskaamaan. Juuri kun sain tiskivedet laskettua altaaseen, tuli Tero-(alakoulun)rehtori, pyytämään minua mukaansa yläkoulun puolelle. Siellä molemmat rehtorit pitivät minulle puheen siitä, kuinka heidän mielestään olin ollut hyvä työssäni yms. Sain kukkapuskan ja monen monta halausta. Alkoi puolessa välissä oikein itkettämään. Ikinä ennen en ole tuntenut itseäni työssäni oikeasti hyväksi.

Kotiin päästyäni kävin nopeasti äidin työpaikalla ja siksi olin vasta n. puoli 1 kotona. Menin suoraan Lauran kanssa joululahjaostoksille. Sain jo onneksi kaiken ostettua. Pauliina myös yllättäen käymään ja askarreltiin sen kanssa joulukortteja ja paketoitiin lahjoja (ilman teippiä).

Illalla mentiin Isan luo pelailemaan lautapelejä, eli huojuvaa tornia mikä ei ole ensinkään lautapeli. Jouduin ottamaan hyvin paljon vastaan hankaavan pikkunuljakkeen mukaani, koska se ei saanut kyytiä kotiin, ei halunnut jäädä yksin minun luokseni tai ottaa bussia. Paikan päällä olivat jo Isa, Henkka, Susku, Puli ja Aksu, joista Puli lähti melken samalla oven avauksella kotiin. Pauliina pääsi onneksi mukana Ulvilaan. Oli kiva ilta, pelailimme, söimme ja luimme mielenkiintoista treffi-ilmoitusta, jota aijon nyt tähän kaikkien iloksi siteerata:

    Suurin piirtein tällainen on ihanneunelmautopianaiseni mielikuva:

    – hän ei ole tavis, tylsä, tavanomainen, keskiverto, kuiva, mitäänsanomaton, mielikuvitukseton, kankea, jäykkä, fiini, hienosteleva, pikkusievä, pikkunätti, epäaito, teennäinen, yksipuolinen, varmanpäällevetävä, löysä, kuiva, kylmä, kalsea, kökkö, löperö, tönkkö, stereotyyppinen, kliseinen, ympäripyöreä, ohut, haalea, mieto, hatara, harmaa, sieluton, tavallinen, normaali, yllätyksetön, neutraali, kliininen, steriili, aloitekyvytön. Jos on, hän ei pidä minusta, ja minä en voi arvostaa ja kunnioittaa häntä (parisuhdemielessä, ihmisenä ehkä joo, tai suomalaisena), ja pitää erityisenä ja spesiaalina. Joten hänen tulisi olla noiden sanojen vastakohtia.

    – hän ei ole (tai ole ollut) hoppari, gootti, rasta, pissis, prinsessa, horo, huulirasva-addikti, bimbo, kana, rekkalesbo, umpijuoppo, kettutyttö, heppahullu, hihhulimaailmanparantaja, newage–hörhö, telaketjuanarkisti, mielenosoittaja, haalaribilettäjä, ketjupolttaja, maatuska, amis, tavis, tusinamassatar,playinghardtoget, jäädiiva, bitch, vegaani, kikattaja, hihittäjä, keisarin uusimpien vaatteiden hehkuttaja, ituhippi, viherpiipertäjä, puunhalaaja, verenluovuttaja, dramaqueen, lukihäiriöinen.

    – hän välttää latteuksia, neutraaliutta, kliseehöttöä, löperöyttä, diipadaapaa, ympäripyöreyksiä joiden yli norsut liukuu kuin hanhen selästä - hä ei pidä keskitiestä eikä kompromisseista eikä keskiluokkaisesta idyllistä, hän ei ole tylsä tai mitäänsanomaton, väritöntä, muodotonta, mautonta, hajutonta, mausteetonta, kypsymätöntä ihmistaikinaa, josta jos yhdenkin nokareen ottaa niin mahaan alkaa koskea – hän on puutarha, kellari, varasto, täynnä satoja ja tuhansia juomia ja ruokia vaikka minkälaiseen tarpeeseen ja mielihaluun

    – hän ei käytä huumeita (tässä yhteydessä lasken myös vauvanruoat huumeiksi; voi niitä nyt lettujen kanssa jotain mangososeita käyttää mutta jos päivittäin syö vauvanruokaa niin en tule vaihtamaan vaippoja)

ja nyt sitten saatana kirjoitan blogiini vaikka siihen menisi koko yö.

Tänään oli aivan mahtava päivä! Ala-asteella oli tänään joulupajapäivä, jossa koko koulun alaluokat jaettiin n. 20 hengen ryhmiin ja laitettiin eri opettajien kanssa tekemään erilaisia askarteluja, leivontaa tai käsitöitä. Tein niin paljon eilen opettajille malleja, kankaita, ryijypohjia ja taikinaa, että jouduin oman osuuteni hoitamaan kotitöinä, eikä minulla ollut vielä kotiin päästesäni minkäännäköistä ideaa mitä minun pajassani seuraavana päivänä tultaisiin tekemään. Onneksi Isa tuli auttamaan askartelukriisini kanssa. Askertalimme siis tänään muksujen kanssa joulukortteja 2 x 2h. Suuresta etukäteisvaivannäöstäni huolimatta ekasta kahdesta tunnista ei tuntunut tulevan yhtään mitään! Koko ajan vähintään yksi tai kaksi räkänokkaa riippui paidan helmassa tai housun lahkeessa kiinni ("niiiiiiiinaaaa,mitämäteeeeeen??!?niiiinaaa,tuuauttaaaaaa!"), malleja ei tuntunut olevan tarpeeksi ja muksut saivat työnsä jo tunnissa valmiiksi, vaikka koko touhuun oli varattu aikaa kaksi tuntia. Sinkoilin koko kaksi tuntia luokkaa ympäri ja yritin saadan jotain järkeä koko touhuun. Työstä, jossa joutui koko ajan tekemään jotain ja sai oikeasti käyttää luovuuttaan (mistä vitusta askartelisin vielä jotain!) tuli ihan hirveän hyvä mieli ja koko kaksoistunti meni loppuen lopuksi ihan hyvin. Kaikki saivat ainakin kaksi korttia kotiin viemisiksi ja nopeimmat ehtivät tekemään jopa 5. Jäin tunnin jälkeen tekemään lisää malleja ja keksimään muutaman joulukortin lisää, joten en ehtinyt menemään ruokailuun ollenkaan, mutta seuraavan ryhmän kanssa sujui korttien väsääminen huomattavasti kivuttomammin. Vaikka 20 suuta saakin aikaan hirveän kyselytulvan - ja sitäkin kauhemman metelin - saimme kauhean paljon aikaiseksi, enkä enää joutunut juoksentelemaan pitkin poikin. Tuntien jälkeen oli olo aivan loistava. Tuntui, että energiaa olisi ollut ihan mihin vain ja hymyilin vielä kotiin päästessänikin suu korvissa. Seuraava ja viimeinen tunti menikin sitten sijaistaessa seiskaluokan kuvista, mikä sekin on aina kivaa - pääasiassa siksi, että suurin osa siellä luulee minun osaavan oikeastikkin piirtää jotain ja saan nauttia kovasta ihailunsekaisesta huomiosta >8DD

Koulupäivän jälkeen menin suoraan mummulaan leipomaan pullaa ja keksejä.
Siitä en jaksa kirjoittaa. Esteettisen upeita kransseja jeejee.
---> klo 5 t(r)ee(nit)

Treeneistä sitten Isalle, jolla oli vissiinkin krapula ja, joka oli maannut koko päivän sisällä. Meen piti alkaa pelaamaan Crashii (hiiiii!), joka on ollut kaksi viikkoa Isan luonna 24/7 päällä, jottei meidän peli menisi hukkaan. Se sitten piti tallentaa, jotta päästäisiin pelaamaan toisiamme vastaan, mutta tallentaessa huomasimmekin muistikortin olevan täynnä, eikä sitä voi tyhjentää ilman, että sammuttaisi pelin ja hukkaisi koko kahden viikon arvokkaan sisällä istumamme peliajan. Siispä soitimme Anelle, jolla oli ainoana muuna kaverina Porissa Pleikkari, jotta voisimme mennä pulsuamaan sinne ja tyhjentämään kortin. Kerättiin voimia Suureen KävelyMatkaan (n. 300 m) datistelemalla vielä hetki ja lähdettiin. Matkassa kesti ainakin tuplaten enemmän, kuin mitä normaaleilta 20- ja 19- vuotiailta tytöitä siihen kuluisi. Pelasimme lumisotaa, jonka lopuksi Isa kaatui maahan. Kaaduin melkein viereen ja teimme lumienkelit kirjaston puistoa varjelemaan. Sitten piirsin yhden auton takaikkunan lumeen joulukellon ja etulasiin vain toiselta puolelta sheivatun pillun (aika ei nääs riittänyt kasvattamaan karvoja myös toiselle puolelle, sillä Isa on kova kävelijä). Puolessa välissä matkaa huomasimme, että olimme unohtaneet koko muistikortin, muttemme jaksaneet mennä takaisin hakemaan sitä, joten lainasimme Anelta.

Katsoimme salkkarit.

Ostimme sipsejä, muroja ja omenan, joista viimeinen oli hyvää.

Menin kotiin.

En edes minä jaksa lukea omaa kirjoitustani toiseen kertaan. Saa luvan olla näin. Kiitos anteeks näkemiin.

La(s)ten suusta

Aivan loistava keskustelu tänään ykkösluokassa. Lottamari, Samira, Jenni ja Joel 7 v päätti leikkiä kotia. Ei kuitenkaan mitenkään normaalisti, vaan yhdelle miehelle olikin kolme vaimoa. Joel vaan tuskasteli ettei kestä niin montaa vaimoa, mutta tytöt olivat innoissan jakamassa keskenään yhden miehen. Odotetaan vaan muutama vuosi, niin taitais Joelkin olla aika innoissaan.

Hyvää viikonloppua.

Aivan liikaa tapahtunut yhden viikonlopun aikana!! En jaksa siitä kaikesta ees kirjoittaa! Tässä teille tyhjentävä tapahtumalista:
- 2,5h tunnin raskas ja palauttelua vaativa työpäivä perjantaina, jolloin leivoin koko 7-luokan ainoat monikansalliset (mustat) piparit.
- Isan luo sitten miltei suoraan töistä pelaamaan Crash Bachiä, (syömään ylisuuren määrän porkkanaa), leipomaan porkkanoista porkkanakakkua ja sotkemaan Isan keittiötä.
- Isan luota sitten kirpparille taas ostelemaan "joululahjoja" (=10 euron musta mekko itseään piristämään....)
- Roineen tupareille ja synttäreille, jossa sitten jauhoin kaikkea mahdollista Miran kanssa, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan. Muistutin taas itselleni hiljaa mielessäni, että myös Miran asunnossa pitäisi käydä.
- Anun järjestämään pikkujoulutapahtumaan tapaamaan ihanaa Karsaa
- Istuskeltiin yhdessä porraksilla juoruilemassa ja pummimassa pahaa-aavistamattomilta tupakointitarvikkeiden omistajilta sätkätarvikkeita. Ei polttamista varten vaan käärimistä varten. Oma kääröni sai kuulemma pisteitä vain säälistä.
- Lähdettiin kauheella kiireellä sitten Cabareen Pulin tahdosta. Vartti oli aikaa kävellä Puuvillalta baariin, muttei siinä sitten onnistuttu ja 7e oli niin suolanen hinta ettei sitä viitsitty maksaa päästäksemme sisään (... siis JOS oltaisiin yleensä päästy sisään) Tästä syystä päädyimme siis Kinoon, jossa bilekuntoni lakkasi siinä 2 jälkeen toimimasta.
- Lauantaina pacen vedin sitten ilman mikkiä, koska se ei toiminut. Karjuin ääneni käheäksi tunnin aikana. Sitten mentiin isin kanssa syömään ja pian sen jälkeen alettiin Lauran kanssa meikkaamaan itseämme valmiiksi vampyyribileisiin.


HUOH EN JAKSA ENÄÄ KIRJOTTAA. JATKAN JOSKUS JA MEEN NYT NUKKUMAAN. MÖRS NI!

Hmmm... kuinka säälittävää olisikaan kirjoittaa kaksi eri blogi merkintää tunnin sisään?

Juuri kun sain pidettyä palopuheen oman innostukseni loppuun kuluttamisesta oli pakko alkaa kirjoittaa uutta merkintää! Kauhen koukuttavaa tämä itsestään kirjoittaminen!

Ihana päivä on ollut! Kävin Isan kanssa kirpparilla jouluostoksilla eli ostin itselleni vaatteita, joita en oikeastaan olisi edes tarvinnut (MUTTA olivat kauhian hienoja....). Eikös se ajatus ollutkin tärkein?
Joulun kaupallistuminen on jokavuotinen kestopuheenaihe ja olen asiasta kyllä täysin samaa mieltä. En sano etten repisi hullunkiilto silmissä joka joulu kääreitä pakettien ympäriltä, enkä kyllä mistään hinnasta luopuisi omasta lahjalistastani, mutta onko lahjoja pakko ostaa pakonomaisesti ja paljon? Ihmiset stressaavat keskimääräisesti eniten juuri jouluna jolloin nimen omaan pitäisi hengähtää hieman, jotta jaksaa taas kevätlukukauden paahtaa hikihatussa (jos siis on paahtamiseen taipuvainen...) Sen sijaan on aivan pakko siivota, leipoa ja laittaa ruokaa, jotta se inhottava anoppi ei nalkuttaisi korvanjuuressa, tai vaihtoehtoisesti selän takana, mikä sekään ei niin houkutteleva idea.

Tänä jouluna siis aion keskittyä ottamaan lunkisti ja ahtamaan itseeni niin paljon joulumieltä (lue: ruokaa) kuin vain pystyn.... Aina lahjojen avaamishetkeen asti.

Hei uusi blogini

Olen aivan loistava päiväkirjan/blogin kirjoittaja ja aivan yhtä loistava olen myös koko kirjoittamistouhun lopettamisessa. Alkuhuumassa lupaan itselleni ja muille jakavani tasaisesti tietoa itsestäni joka päivä vähintään muutamalla tuhannella sanalla. Tästä seuraa kovaa ja jo toisena päivänä pakonomaista näppäimien hakkaamista ja, että olen jo viikon kuluttua kurkkunpäätäni myöten täynnä blogin kirjottamista.

Sama ilmiö on rinnastettavissa kaikkiin harrastuksiini. Alkuinnostus on aina yhtä kovaa ja voisin tehdä samaa asiaa ties kuinka kauan. Pian kuitenkin innostus loppuu ja varusteet on ties missä lajissa heitetty miltei uuden karheina nurkkaan. Tuon kohtalon ovat kokeneet niin pesäpallomaila, partiovarusteet, ratsastussaappaat kuin kaunoluistimetkin. Paremman kohtalon ovat ansainneet vain lyijykynä, ihanat acikseni ja nyrkkeilyhanskani. Nyt siis pyhästi vannon etten kirjoita blogiini, muuten kuin silloin kun huvittaa. Ehkä sille sitten käy paremmin, kuin jo pieneksi käyneelle judopuvulleni.