perjantai 31. tammikuuta 2014

1. Päivä: Selfie


Kuinka vaikeaa olikaan ottaa itsestään kuva makro-objektiivilla, mutta tadaa: tässä kohtuu naamakuva, ilman meikkiä, hiukset takussa.




Valokuvahaaste

Pin The Fuck Upsin blogin innoittamana päätin itsekkin ottaa osaa valokuvaushaateeseen.

Sain isältäni 23-vuotislahjaksi hänen vanhan järkkärinsä. Se on Canonin 1100 ja aivan kuin uusi, vaikka sitä oli jo paljon käytettykkin. Isä oli ilmeisesti kyllästynyt siihen, että näpräsin hänen kameraansa ja täytin sen koiran kuvilla. Tai sitten hän vain sai hyvän tekosyyn ostaa itselleen uuden, hienomman ja paremman kameran.

Jokatapauksessa, rakastan valokuvata ja loputon kuvausintoni lähde on rakas Muffeni. Kukaan läheiseni ei oikein tykkää olla kameran edessä, joten yritän kuvata tekemisiämme tavaroiden, ruuan, koiran ja maisemien kautta, mutta jotenkin lipsun ottamaan kuvia vain tuosta karvaisesta kaverista. Mielestäni otan ihan perushyviä kuvia, vaikka parantamisen varaa varmasti vielä olisi. Varsinkin kun taktiikkani yleensä on ottaa niin monta kuvaa, että varmasti yksi niistä onnistuu. Osaan kamerastani perussäädöt, mutta en jaksa (osaa) hifistellä niiden kanssa. Mielestäni tärkeämpää on se, että olen saanut kuvaan sen mitä olen halunnutkin ja rajaus sekä sommittelu on suht oikein. Tästä hieman haastavaksi tekee sen, ettei kohteeni oikein pysy paikallaan.

Nyt ihan vain kuvausskaalaa laajentaakseni ajattelin tarttua tähän haasteeseen. Tarkoituksena olisi ottaa yksi kuva joka päivä ja postata kuva tänne. Haastetta lisätäkseni, lupaan ettei aiheenani ole kuin yhtenä päivänä Muffe (APUA!!)

 
Kuva täältä
Eli suomennettuna ja hieman muokattuna:
1. päivä: Selfie
2. päivä: Päivän asu
3. päivä: Pilvet
4. päivä: Jotain vihreää
5.päivä: Lintuperspektiivi
6. päivä: Sammakkoperspektiivi
7. päivä: Lempihedelmä
8. Paha tapa
9. Joku jota rakastan
10. Lapsuuden muisto
11. Jotain sinistä
12. Aamurutiini
13. Minä ja 13 tavaraa
14. Silmät
15. Siluetti
16. Harrastus
17. Varpaat
18. Lempikengät
19. Jotain oranssia
20. Kirja
21. Naamaton selfie
22. Kädet
23. Lempipaikka
24. Eläin
25. Jotain pinkkiä
26. Kuva läheltä
27. Kuva kaukaa
28. Kuka
29. Mustavalko
30. Selfie

Huomisesta se sitten lähtee!!

maanantai 13. tammikuuta 2014

Talvi ja aurinko!

Vihdoin se tuli! Nimittäin talvi, pakkanen ja aurinko! Jo pitkään, kun on katsonut ikkunasta ulos on vain näkynyt harmaa pilvien peittämä taivas, märkä harmaa maa ja lehdettömät alastomat puut. Vihdoin pakkanen toi tullessaan lunta ja auringon. Tänään minulla oli koulusta vapaa päivä ja mieskin sairasti kuumetta kotona, joten heräilin rauhassa 10 aikoihin ja leivoin aamupalaksi meille maailman ihanimpia ja helpompia (sekä ehkä rumimpia) teeleipiä, keitin teetä ja luin hyvää joululahjaksi saamaani kirjaa. Ihanaa heräillä rauhassa uuteen päivään. Tämän jälkeen lähdin siskoni ja Muffen kanssa Yyteriin katselemaan dyynejä ja aurinkoa. Voi kuinka siellä on kaunista!! Rakastan pukeutua lämpimästi ja lähteä kävelemään kun aurinko paistaa ja lumi ratisee kenkien alla. Ja Muffekin oli aivan innoissaan, vaikka se on hormonimyrskyissään ollut ihan maassa jo muutaman viikon. Kävelimme rantaa pitkin niemelle ja takaisin ja vähän myös eksyimme takaisin palatessamme. Takaisin tullessa tuuli puri kovaa poskiin ja kasvoihin ja luulimme, että näimme jo kaukaa kohdan josta kävelimme rannalle. No kun pääsimme sinne asti huomasimme, että olimme kävelleet reilusti oikean kohdan ohi. Ja eikun takaisin vain. Kävelimme yhteensä ainakin puolitoista tuntia. Kotiin palasimme varpaat ja posket jäässä ja kovin nälkäisinä. Päätimme tehdä hedelmäsalaattia.

Löysimme veden tekemiä uforinkuloita
Aurinko!!
namnam
Aiheesta kukkaruukkuun, sain isältä taas vaihteeksi paljon joululahjoja. Sieltä löytyi ihania asioita kuten makro-objektiivi järkkäriini (jolla myös hedelmäsalaattikuva on otettu), sekä uudet tyynyt minulle sekä miehelleni sillä vanhat olivat jo parhaat päivänsä nähneet. Mutta myös hämmentäviä asioita kuten vaikka kahden vohvelin vohvelirauta ja 1 000 palan MUSTAVALKOINEN palapeli. Jokainen, joka minut tuntee tietää, etten ole se ihan kaikkein kärsivällisin tyttö, joka jaksaisi istua pitkään paikallaan ja kokeilla paloja paikoilleen. Joten palapelistä tuli parin viikon projekti, jota kaikki, jotka kävivät meillä kyläilemässä rakensivat pala kerrallaan. Valmiina palapeli oli juuri ja juuri sen aikaa, että siitä saatiin napattua pari kuvaa todistusainoistoksi. Vohvelirautakin pääsi kokeilukäyttöön pari päivää sitten ja tällaista saatiin aikaiseksi:

Vertaa minun ja Erkan vohveleita.... Tämä on Erkan
....Ja tämä minun

Palapelituskaa
Ja se on valmis!!!










keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Vuoden eka koulupäivä

Tänään oli vuoden ensimmäinen koulupäivä ja koska olin ollut 2 viikkoa ainoastaan lomalla oli unirytmi pikkuisen lipsahtanut yökukkumisen puolelle. No tänään kuitenkin oikein reippaana tyttönä revin itseni uskomattomalla tahdonvoimalla sängystä ylös ennen yhdeksää (eli kolmea tuntia aikaisemmin kuin olin lomalla heräillyt), kävin Muffen kanssa lenkillä, oikeasti jopa laitoin itseni ihmisen näköiseksi ja lähdin polkemaan sateessa koululle. Oli sitten oikea voittaja olo, kun huomasin, että tunti oli loppunut vartti sitten. Olin siis noin puolitoista tuntia myöhässä ensimmäiseltä, ja ainolta, tämän päivän tunnilta.

Vitutukseen juoksin sitten muutaman kilsan lenkin läheisellä pururadalla, kävin DIAKilla syömässä mantelikalaa ja viimeistelin yhden koulutehtävän ennen kotiin palaamista. Eli sain reissulla jotain hyödyllistäkin aikaan :)

tiistai 7. tammikuuta 2014

Koirani mun

Huhhuh, ompas pitkä aika siitä kun olen viimeksi postaillut tänne mitään. Ajattelin laittaa siitä hyvästä noin puoli vuotta elämästäni pähkinän kuoreen ja kertoa siitä kuvien avulla. Kyllä huomaa ketä (tai mikä) on tässä ollut kuvauksen kohteena. No kyllä sinne pari kuvaa on minustakin eksynyt ja tietty myös ruuasta :)


Ei kiinnostanut Muffea tenniksen peluu


Anna nami!
Osaan pestä auton ihan ite

Fyssariopiskelijoiden pikkujouluihin lähdössä

Piparitaiteilua




Siispä kerronkin hieman koirastamme Muffesta. Mufloni on noin 1,5-vuotias berninpainenkoira narttu (ei uros, niin kuin yllättävän monet luulevat) ja rakas perheenjäsen. Neiti on hellyydenkipeä, miellyttämishaluinen, ahne, suloinen, vilkas, laiska ja välillä todella TODELLA omapäinen. Kun sille päälle sattuu on aivan sama onko taskussa tuoreita lihapullia tai muita lempiherkkuja, ei tänne-kutsu kantaudu neidin korviin ollenkaan tai sitten on toisinaan kovin vaikea muistaa mitä se nyt taas tarkoittikaan. Toisinaan taas, vaikka taskuissa sitten sattuisikin olemaan vain perusnappulaa, jalkaani on liimautunut kiinni kuolaava ja eteen kiilaava karvakasa, jonka silmät eivät hetkeksikään irroita katsetta omistani.

Muffe on otettu sijoitukseen ihanilta kasvattajilta ja nyt toivottavasti odottellaan pentuja. "Laskettu aika" olisi noin parin viikon kuluttua. Ultrassa tai röntgenissä emme käyneet, joten olen yrittänyt käsin hieman tunnustella jospa siellä vatsamakkaroiden alla olisi jotain elämää, mutta en ole kyllä aivan varma olenko vain tuntenut Muffen omien lihaksien liikkeet ja sydämen lyönnit, mutta pianhan se nähdään. Ainakin kaikki muut merkit pitäisivät paikkansa. Koiralla on nimittäin ollut aivan hillitön (vale)raskauden aikainen masennus. Se on ollut äärettömän laiska, rapsutustenhaluinen, apaattinen, ahne, nirso ja se on lihonnut vaikken ole antanut kovinkaan paljon enempää ruokaa. Lisäksi se on järjestänyt muutaman kohtauksen, kun se on jäänyt liian pitkäksi aikaa hoitoon äitini luo. Normaalisti Muffe nukkuu sängyn alla lähellä ihmisiä, mutta äitini tykönä on sellaiset avoportaat, joita hän ei ole uskaltanut kiivetä ylös ja tietenkin makuuhuone on portaiden yläpäässä. Siispä tästä hirveästä loukkauksesta ja yksinäisyydestä, jonka hän on joutunut kokemaan on Muffe kiittänyt järjestämällä pikku yllätykset matoille aamuun mennessä. Ja kyse ei todellakaan ole ollut siitä ettei olisi päässyt tarpeeksi monta kertaa ulos tarpeilleen.

Jokatapauksessa jos sieltä pentuja putkahtaa tähän maailmaan, olen saanut käännettyä miehenkin pään (älkää kysykö miten) siihen suuntaan että yksi niistä jäisi meille pitämään Muffelle seuraa. Sitten meillä onkin kaksi tuholaista miettimässä miten kuluttaa päivät sillä aikaa, kun omistajat eivät ole näkemässä...