Hahaa, arkikuva rantautuu blogiin(kin) 1/5

Tänään päivä on kulunut laiskasti. Koulua oli vain muutama tunti, mutta sen jälkeen olin aivan poikki. Tämän jälkeen sairaalaan mummua katsomaan. Lisäksi kaverin sekä Muffen koirakaverin kanssa kevyttä ulkoilua ja tohinaa koirapuistossa.
.

Villi kujeilija Smigge

Kukkia sairaalan pöydällä

Viimeinen rutistus

Koulu alkaa olemaan tämän kevään osalta lusittu. Tänään sain esitettyä viimeisen tehtävän yhdestä kurssista, ja jäljelle jäi enää saksan tentti, ruotsi ja yrittäjyys sekä muutama tunti soveltavaa liikuntaa. Toukokuun lopulla vaihtuukin sitten koulu kesätöiksi Kankaanpäässä ja lisäksi teen muutamia tunteja kutsuttaessa Pomarkussa. Molemmat ovatkin sitten jo omaa alaa. I love my job. 

Pääsiäiskuulumisia

Olen ollut pääsiäisen töissä Kankaanpäässä, paitsi tänään. Kotonakin on ollut hiljaista, koska Erkka ja Muffe lähtivät Jyväskylään Erkan sukulaisia moikkaamaan. Töissä on ollut hauskaa. Olen ollut fyssaripuolella ainoa työntekijä ja vetänyt pelkkiä ryhmätunteja. Tällä kertaa on sattunut muodostumaan aivan uskomattoman hyvät ryhmät. On ollut mukava vetää liikuntaa, kun kaikki kannustavat toisiaan. Lisäksi huonompikuntoisille on ollut tarjolla lämpöryhmiä. Niihin on ollut huonompi osallistujamäärä ja lauantaina olimme yhden kuntoutujan kanssa jopa kahdestaan. Olimme hänen kanssaan aikaisemmin keskustelleet paljon musiikista ja hän on innokas hevin kuuntelija. Olin sitten ihan häntä varten ottanut mukaani pari Metallican, AC/DC:n ja Rammsteinin levyä. Niitä me sitten luukutimme samalla kun rentouduttiin kaurapakkaukset niskassa.

Tähän sunnuntaihin on sitten mahtunut sekä iloa, että surua. Heti aikaisin aamulla olin Jussin kanssa salilla treenaamassa selkää ja vatsaa. Sen jälkeen lähdimme mummulaan juhlimaan pääsiäistä, sekä ukkini 86-vuotissynttäreitä. Samalla teimme talkoohengellä pihahommia eli haravoitiin ja poltettiin roskia, sekä pinottiin puita. Ulkona oli varmaan parikymmentä astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Lopulta painoinkin hommia pelkän topin kanssa. Pauliina pyydysti myös sammakon, joka oli jo herännyt talviuniltaan! Sillä aikaa kun me huhkittiin ulkona, mummu oli pistänyt puusaunan lämpeämään ja keittänyt kahvit. Oltiin tehty töitä niin hyvällä sykkeellä, että oli ihanaa päästä siskon kanssa saunaan juoruamaan ja peseytymään. 

Mummulasta sitten lähdettiin katsomaan toista mummua, joka on tällä hetkellä kipujen takia sairaalassa. Kävimme hänen kanssaan pyörätuolin avulla ulkoilemassa ja nauttimassa kevätauringosta, mutta ei hän oikein jaksanut pysyä hereillä. Tuli todella huono mieli siitä, että kuinka nopeasti mummmu on mennyt huonoon kuntoon ja vanhentunut ihan silmissä. Syöpä on ollut tiedossa jo reilun vuoden, eikä alun perin odotettu, että hän eläisi edes näin pitkään, mutta silti tuntuu epäreilulta. Kenenkään ei tulisi joutua kärsimään. Kuitenkin eniten huolettaa miten pappa tulee pärjäämään sitten lopulta yksin, sillä mummu on aina tehnyt kaiken hänelle valmiiksi. No tällä hetkellä käymme häntä katsomassa niin usein kuin suinkin vain kukakin kerkeää.

Saku Sammakko

                                                       Laatuaikaa isän kanssa!

Kirjoitellessa soi Irinan Eppucoveri ja Stingin Fields of gold

Vapaus & vuodatus

Viimeiset 2 kk ollaan painettu töitä ja harjoittelua tukka putkella ja kuinka hienoa on ollutkaan olla sen jälkeen vain kotona! Töitä ei ole ollut viiteen päivään ja kouluakin vain muutama tunti päivässä. Lisäksi Erkka on ollut toisella paikkakunnalla töissä koko viikon, eli olen saanut huidella ilman huonoa omaatuntoa missä olen halunnut vaikka koko päivän. Oon saanut vaikka mitä aikaan!! Oon viettänyt ystävien ja perheen kanssa aikaa, treenannut hulluna, ohjannut tunteja, lenkkeillyt metsässä, viettänyt aikaa koiran kanssa, piirtänyt, kuunnellut uutta musiikkia, katsonut muutaman elokuvan, pessyt auton, kokannut ja leiponut. Energiaa ja aikaa on tuntunut riittävän vaikka kuinka paljon.

Kuva viime kesältä. Käsi ylös, kuinka moni muu pesee autoa
mekko päällä ja paljain varpain.

Ihana Maikkuni!

Vartin harjauksen tulos. Mikä karvanlähtöaika?

Treenistä puheen ollen, olen nyt noin vuoden verran ollut innokas crossfitin harrastaja. Olen aina harrastanut jonkinlaista liikuntaa aina tanssista ja naisvoimistelusta  juoksuun, judoon ja nyrkkeilyyn. Kaipaan haastetta sekä tekniikan että lajin kovatehoisuuden puolesta. Siksi varmaan kyllästynkin niin helposti. Crossfit on kyllä haastetta antanut, varsinkin painonnostoliikkeiden puolelta, sillä ne ovat teknisesti todella haastavia. Lisäksi loppuharjoitukset ovat välillä hyvinkin intensiivisiä. Kun lajia harrastavia katselee, osa on hyvinkin tiukassa kunnossa. Silti välillä mietin mihin heidän hyvä kuntonsa perustuu, sillä crossfit-treeni sotii monia harjoittelun perusperiaatteita vastaan. Samalla
ohjelmalla tulisi treenata noin 6-8 viikkoa, sillä lihakset tarvisevat samanlaista ärsykettä tarpeeksi kauan kehittyäkseen. Silti jokainen crossfit-treeni on erilainen, eikä samaan ohjelmaan palata. Se pitää hyvin yllä mielenkiintoa, mutta onko se tehokasta? Kehittyminen perustuu kuitenkin mukautumiseen ja ilman toistuvaa samanlaista ärsykkeitä ei mukautumista tapahdu. Toisaalta, jos toistetaan liian kauan samaa treeniä, lihakset oppivat tekemään saman työn pienemmällä vaivalla. Tällöin voimataso pysyy samana tai lähtee jopa laskuun. Kaikkea ei voi myöskään harjoittaa samaan aikaan. Jos haluat lisätä maksimi voimaa, et voi samaan aikaan lisätä peruskestävyyttä. Toisin sanoen et voi olla samaan aikaan huippu maratoonari ja kehonrakentaja. Molemmissa lajeissa käytetään hyväksi täysin eri lihassoluja. Tämän takia useimmissa lajeissa jaetaan peruskunto- ja lajiharjoitteet täysin eri kausiin. Esim. talvella lajitreeniä ja kesällä peruskuntoa. Kuitenkin crossfit väittää pystyvänsä kehittämään kaikkia ominaisuuksia yhtä aikaa ja niitä jopa harjoitetaan yhtä aikaa samassa treenissä. Yritin kysellä valmentajalta millä tavoin se on mahdollista, mutta en saanut mitään selkeää vastausta. Crossfitistä itselleni on jäänyt sellainen kuva, että kaikkea osataan tehdä keskiverto hyvin, mutta ei mitään kunnolla. Ja silti hypetys lajin ympärillä on aivan käsittämätöntä ja täytyy myöntää että kyllä itsekkin sain tuloksia aikaan. Ajattelin olevani jo vainoharhainen, kunnes luin aivan mielettömän hyvän kirjoituksen. Kannattaa lukea, jos on yhtään aiheesta kiinnostunut.

Lisäksi minua alkoi loppuvaiheessa kypsyttää aivan älyttömästi se, että maksoin salimaksua OPISKELIJAHINTAAN 75e/kk ja silti saattoi mennä tekniikaltaan vaikeita treenejä niin, ettei kukaan käynyt minua korjaamassa. Jos kävin pyytämässä valmentajan katsomaan suoritustani, sain välillä halveksuvan katseen ja yhden suorituksen jälkeen kommentin, että kai se ihan hyvin menee. Lisää painoa vaan. Samaan aikaan itsekkin tiedän, etten tee liikettä oikein. Jokin liikkeessä mättää, mutta en itse osannut sitä korjata.

Harjoittelun aikana salimaksuni olivat poikki, enkä vieläkään ole ilmoittautunut koska tulen takaisin. Enkä tiedä menenkö koskaan. Halusin kuitenkin liikkua edes jonkin verran harjoittelunkin aikana vaikka teinkin pitkää päivää joten aloitin painonnostokoulun Punttikarhuilla crossfitin tilalla. Ero ohjeiden ja neuvojen saamiseen on kuin yöllä ja päivällä, nimittäin punttikarhuilla on yhdellä tunnilla 5-8 ohjaajaa, eli jokainen ryhmä saa omansa. Joku katsoo koko ajan suorituksia ja auttaa, neuvoo ja kannustaa. Upeaa! En ole yhtään vielä päättänyt mitä treenieni kanssa jatkossa teen, mutta suunnitelmissa on jatkaa painnonnostotouhua, lisätä juoskua, pyöräilyä ja uintia sekä omatoimista salilla käyntiä. Ainoa ongelma on, että kaipaisin valmentajaa, joka potkisi perseelle ja käskyttäisi, kuin natsi. Harkitsen vakavasti takaisin nyrkkeilyn pariin palaamista edes kerran viikossa. Pidin siitä, ettei itse tarvinnut ajatella, miten treenaan ja kuinka paljon, vaan siellä sitten oltiin joka arkipäivä. Toisaalta on taas upeaa, että voi vihdoin määrätä itse, koska treenaa ja kuinka kauan, eivätkä treenit enää mene kaiken muun edelle.

Kirjoitellessa soi uusivanha rakkauteni Stone Sour Absolute Zero & Say You'll Haunt Me