Pääsiäiskuulumisia

Olen ollut pääsiäisen töissä Kankaanpäässä, paitsi tänään. Kotonakin on ollut hiljaista, koska Erkka ja Muffe lähtivät Jyväskylään Erkan sukulaisia moikkaamaan. Töissä on ollut hauskaa. Olen ollut fyssaripuolella ainoa työntekijä ja vetänyt pelkkiä ryhmätunteja. Tällä kertaa on sattunut muodostumaan aivan uskomattoman hyvät ryhmät. On ollut mukava vetää liikuntaa, kun kaikki kannustavat toisiaan. Lisäksi huonompikuntoisille on ollut tarjolla lämpöryhmiä. Niihin on ollut huonompi osallistujamäärä ja lauantaina olimme yhden kuntoutujan kanssa jopa kahdestaan. Olimme hänen kanssaan aikaisemmin keskustelleet paljon musiikista ja hän on innokas hevin kuuntelija. Olin sitten ihan häntä varten ottanut mukaani pari Metallican, AC/DC:n ja Rammsteinin levyä. Niitä me sitten luukutimme samalla kun rentouduttiin kaurapakkaukset niskassa.

Tähän sunnuntaihin on sitten mahtunut sekä iloa, että surua. Heti aikaisin aamulla olin Jussin kanssa salilla treenaamassa selkää ja vatsaa. Sen jälkeen lähdimme mummulaan juhlimaan pääsiäistä, sekä ukkini 86-vuotissynttäreitä. Samalla teimme talkoohengellä pihahommia eli haravoitiin ja poltettiin roskia, sekä pinottiin puita. Ulkona oli varmaan parikymmentä astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Lopulta painoinkin hommia pelkän topin kanssa. Pauliina pyydysti myös sammakon, joka oli jo herännyt talviuniltaan! Sillä aikaa kun me huhkittiin ulkona, mummu oli pistänyt puusaunan lämpeämään ja keittänyt kahvit. Oltiin tehty töitä niin hyvällä sykkeellä, että oli ihanaa päästä siskon kanssa saunaan juoruamaan ja peseytymään. 

Mummulasta sitten lähdettiin katsomaan toista mummua, joka on tällä hetkellä kipujen takia sairaalassa. Kävimme hänen kanssaan pyörätuolin avulla ulkoilemassa ja nauttimassa kevätauringosta, mutta ei hän oikein jaksanut pysyä hereillä. Tuli todella huono mieli siitä, että kuinka nopeasti mummmu on mennyt huonoon kuntoon ja vanhentunut ihan silmissä. Syöpä on ollut tiedossa jo reilun vuoden, eikä alun perin odotettu, että hän eläisi edes näin pitkään, mutta silti tuntuu epäreilulta. Kenenkään ei tulisi joutua kärsimään. Kuitenkin eniten huolettaa miten pappa tulee pärjäämään sitten lopulta yksin, sillä mummu on aina tehnyt kaiken hänelle valmiiksi. No tällä hetkellä käymme häntä katsomassa niin usein kuin suinkin vain kukakin kerkeää.

Saku Sammakko

                                                       Laatuaikaa isän kanssa!

Kirjoitellessa soi Irinan Eppucoveri ja Stingin Fields of gold