Tänään oli aivan mahtava päivä! Ala-asteella oli tänään joulupajapäivä, jossa koko koulun alaluokat jaettiin n. 20 hengen ryhmiin ja laitettiin eri opettajien kanssa tekemään erilaisia askarteluja, leivontaa tai käsitöitä. Tein niin paljon eilen opettajille malleja, kankaita, ryijypohjia ja taikinaa, että jouduin oman osuuteni hoitamaan kotitöinä, eikä minulla ollut vielä kotiin päästesäni minkäännäköistä ideaa mitä minun pajassani seuraavana päivänä tultaisiin tekemään. Onneksi Isa tuli auttamaan askartelukriisini kanssa. Askertalimme siis tänään muksujen kanssa joulukortteja 2 x 2h. Suuresta etukäteisvaivannäöstäni huolimatta ekasta kahdesta tunnista ei tuntunut tulevan yhtään mitään! Koko ajan vähintään yksi tai kaksi räkänokkaa riippui paidan helmassa tai housun lahkeessa kiinni ("niiiiiiiinaaaa,mitämäteeeeeen??!?niiiinaaa,tuuauttaaaaaa!"), malleja ei tuntunut olevan tarpeeksi ja muksut saivat työnsä jo tunnissa valmiiksi, vaikka koko touhuun oli varattu aikaa kaksi tuntia. Sinkoilin koko kaksi tuntia luokkaa ympäri ja yritin saadan jotain järkeä koko touhuun. Työstä, jossa joutui koko ajan tekemään jotain ja sai oikeasti käyttää luovuuttaan (mistä vitusta askartelisin vielä jotain!) tuli ihan hirveän hyvä mieli ja koko kaksoistunti meni loppuen lopuksi ihan hyvin. Kaikki saivat ainakin kaksi korttia kotiin viemisiksi ja nopeimmat ehtivät tekemään jopa 5. Jäin tunnin jälkeen tekemään lisää malleja ja keksimään muutaman joulukortin lisää, joten en ehtinyt menemään ruokailuun ollenkaan, mutta seuraavan ryhmän kanssa sujui korttien väsääminen huomattavasti kivuttomammin. Vaikka 20 suuta saakin aikaan hirveän kyselytulvan - ja sitäkin kauhemman metelin - saimme kauhean paljon aikaiseksi, enkä enää joutunut juoksentelemaan pitkin poikin. Tuntien jälkeen oli olo aivan loistava. Tuntui, että energiaa olisi ollut ihan mihin vain ja hymyilin vielä kotiin päästessänikin suu korvissa. Seuraava ja viimeinen tunti menikin sitten sijaistaessa seiskaluokan kuvista, mikä sekin on aina kivaa - pääasiassa siksi, että suurin osa siellä luulee minun osaavan oikeastikkin piirtää jotain ja saan nauttia kovasta ihailunsekaisesta huomiosta >8DD
Koulupäivän jälkeen menin suoraan mummulaan leipomaan pullaa ja keksejä.
Siitä en jaksa kirjoittaa. Esteettisen upeita kransseja jeejee.
---> klo 5 t(r)ee(nit)
Treeneistä sitten Isalle, jolla oli vissiinkin krapula ja, joka oli maannut koko päivän sisällä. Meen piti alkaa pelaamaan Crashii (hiiiii!), joka on ollut kaksi viikkoa Isan luonna 24/7 päällä, jottei meidän peli menisi hukkaan. Se sitten piti tallentaa, jotta päästäisiin pelaamaan toisiamme vastaan, mutta tallentaessa huomasimmekin muistikortin olevan täynnä, eikä sitä voi tyhjentää ilman, että sammuttaisi pelin ja hukkaisi koko kahden viikon arvokkaan sisällä istumamme peliajan. Siispä soitimme Anelle, jolla oli ainoana muuna kaverina Porissa Pleikkari, jotta voisimme mennä pulsuamaan sinne ja tyhjentämään kortin. Kerättiin voimia Suureen KävelyMatkaan (n. 300 m) datistelemalla vielä hetki ja lähdettiin. Matkassa kesti ainakin tuplaten enemmän, kuin mitä normaaleilta 20- ja 19- vuotiailta tytöitä siihen kuluisi. Pelasimme lumisotaa, jonka lopuksi Isa kaatui maahan. Kaaduin melkein viereen ja teimme lumienkelit kirjaston puistoa varjelemaan. Sitten piirsin yhden auton takaikkunan lumeen joulukellon ja etulasiin vain toiselta puolelta sheivatun pillun (aika ei nääs riittänyt kasvattamaan karvoja myös toiselle puolelle, sillä Isa on kova kävelijä). Puolessa välissä matkaa huomasimme, että olimme unohtaneet koko muistikortin, muttemme jaksaneet mennä takaisin hakemaan sitä, joten lainasimme Anelta.
Katsoimme salkkarit.
Ostimme sipsejä, muroja ja omenan, joista viimeinen oli hyvää.
Menin kotiin.
En edes minä jaksa lukea omaa kirjoitustani toiseen kertaan. Saa luvan olla näin. Kiitos anteeks näkemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa!