Olen aivan loistava päiväkirjan/blogin kirjoittaja ja aivan yhtä loistava olen myös koko kirjoittamistouhun lopettamisessa. Alkuhuumassa lupaan itselleni ja muille jakavani tasaisesti tietoa itsestäni joka päivä vähintään muutamalla tuhannella sanalla. Tästä seuraa kovaa ja jo toisena päivänä pakonomaista näppäimien hakkaamista ja, että olen jo viikon kuluttua kurkkunpäätäni myöten täynnä blogin kirjottamista.
Sama ilmiö on rinnastettavissa kaikkiin harrastuksiini. Alkuinnostus on aina yhtä kovaa ja voisin tehdä samaa asiaa ties kuinka kauan. Pian kuitenkin innostus loppuu ja varusteet on ties missä lajissa heitetty miltei uuden karheina nurkkaan. Tuon kohtalon ovat kokeneet niin pesäpallomaila, partiovarusteet, ratsastussaappaat kuin kaunoluistimetkin. Paremman kohtalon ovat ansainneet vain lyijykynä, ihanat acikseni ja nyrkkeilyhanskani. Nyt siis pyhästi vannon etten kirjoita blogiini, muuten kuin silloin kun huvittaa. Ehkä sille sitten käy paremmin, kuin jo pieneksi käyneelle judopuvulleni.
Mä oon niins amaa mielt tosta innostuksen laantumisesta :DDD
VastaaPoistaToivotaan oikeesti et tää innostus kestää sillä kirjotat todella mielenkiintoisesti. Tykkäsin lukee -b