Niin kuin jo eilen aavistelin, koko taivas oli tänään paksun pilviverhon peitossa. En siis lähtenyt ottamaan kuvaa tasaisen harmaasta massasta, joka peitti taivaan, vaan siirryin suoraan päivän nro 4 aiheeseen ja yhteen lempiväreistäni.Vihreä merkitsee minulle luontoa, kesää sekä elämää itseään. Yksi syy miksi rakastan kesää on, että luonto herää talviunien jälkeen taas henkiin tuoden vihreän eri sävyt mukanaan. Olen jotenkin onnistunut leikkimään viherpeukaloa ja pitämään itselläni palan kesää eli viherkasvini hengissä muutamia vuosia. Yksi niistä alkaa jo lähestyä kunnioitettavaa ikää: olen saanut sen äidiltäni silloin, kun muutin 4 vuotta sitten ensimmäiseen ikiomaan asuntooni. Yksikään toinen kasvini ei ole kestänyt yhtä kauan, paitsi kaktukseni. Se protestoi ilmeisesti kuivuutta vastaan kasvamalla alas- ja sisäänpäin. Äiti yritti puhua jotain säännöllisestä kastelemisesta ja tästä innostuneena säälittävän pieni kaktukseni peittyi homeen alle.
Toinen kuvattavani on saman ikäinen, kuin kasvivanhukseni: suolasirotin Herbertti, jonka sain tuparilahjaksi lapsuudenystävältäni Teemulta.
Ja lopuksi pöllö, joka löytyy patalapuistamme. Erkan mukaan se on toteemieläimeni, mutta luulen, ettei hän sillä ole viitannut minua ja pöllöjä yhdistävään viisauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa!