Päivä 7: Paheeni

Päivän aihetta ei kauan tarvinnut miettiä, sillä olen aivan järkyttävän perso makealle. Rakastan karkkia,
suklaata, kakkuja, keksejä, leivonnaisia, hedelmiä sekä jogurttia. Kaikki vähänkin makea kelpaa. Eikä siinä mitään, että pitää jostain, mutta kun vielä sorrunkin siihen lähes päivittäin. Tai ainakin useita kertoja viikossa. Joskus olen lukenut jostain, että mieliteko menee muutamassa kymmenessä minuutissa ohi. Ei muuten mene. Saatan joskus kärvistellä koko illan makeanhimoni kanssa, kun olen päättänyt, että tänään en sorru. Luulen olevani sokerikoukussa. Ja sitten, kun vielä iltasanomat juuri uutisoivat sokerin olevan yhtä tappavaa kuin rasva. Jaiks.

Sokeri on ollut osa elämääni pienestä pitäen. Kotona meillä on syöty hyvää ja suhteellisen terveellistä kotiruokaa aina. Eineksiä meillä ei ollut oikeastaan koskaan ja ateria syötiin aina yhdessä perheen kanssa. Salaattiakin oli pakko ottaa. Silti jokapäiväiseen ruokailuun kuului myös välipalan sijasta "päiväkahvit", jolloin sai mehua ja pipareita, pullaa tai muuta makeaa. Myös isäni on suuri makean ystävä (ja silti hyvin hoikka) ja hän osti meille tytöille aina välillä karkkipussin, vain siksi että pääsisi itsekkin osingoille. Usein, jos olimme kolmestaan isän kanssa ruokakaupassa ostimme yhden lakumaton, jossa oli 3 kerrosta lakua päällekkäin ja jaoimme sen. Äidille ei saanut kertoa. Lisäksi hyviä suorituksia palkittiin usein ostamalla jotain hyvää ja vastaavasti huonoa mieltä korjattiin - yllätys yllätys - ostamalla jotain hyvää.

Makeanhimo ei silti voi olla täysin opittua sillä siskoni ei välitä samalla tavalla makeasta, vaan hänellä himonkohde on suolaiset herkut. Itse taas en välitä niistä yhtään. Kiitos siis geeneistä isi. Vaikka jossain olisi sipsejä tai popcorneja tarjolla, en syö niitä, saati sitten osta kotiin. En myöskään koskaan syö pikaruokaa, kuten hampurilaisia, pitsaa tai ranskalaisia. Jos käymme Hesessä, syön salaatin tai kanatortillan (ilman majoneesia, juustoa ja jalopenoja), mutta en siksi, koska olisin laihiksella vaan siksi, etten pidä niistä.

Kysyin siskoltani onko minulla muita paheita kuin karkki. Hän vastasi jäätelö ja liikunta. Mitä siihenkin nyt sitten sanoisi?

Huomaa kirkkaan punainen naama

Ohjailemaan menossa.