Olen yrittänyt luoda mielikuvaa itsestäni urheilevana, terveellisiä elämäntapoja noudattavana naisena. Tälläiseen elämäntyyliin, eivät alkoholi, tupakka tai roskaruoka sovi. Seuraava kuva on siis todella shokeeraava.
Eikun ainiin, enhän minä noita juonutkaan. Lauantaina järjestimme kolmen hengen tortillakekkerit, joissa oli tarjottavia Erkan laskujen mukaan kolmelle. Toisin sanoen olisimme voineet ruokkia ja juottaa koko meidän kerrostalon mummot aivan helposti. Itse nautin illan aikana pelkästää hyvästä ruuasta ja seurasta, sillä toimin kuskina. Selvinpäin olemisessa on paljon hyviä puolia: rahat ja maksa säästyvät, seuraavana aamuna olo ja ulkoinen habitus eivät ole kuin juuri haudasta nousseella, eikä tarvitse miettiä mitä eilen tulikaan tehtyä. Kärsin nimittäin itse aivan järkyttävistä henkisistä krapuloista, morkkiksista, vaikka en olisi oikeastaan mitään kummallista tehnytkään. Humalaisten seurakaan ei tuota ongelmia, jos omistaa huonon huumorintajun, ihmiset eivät ole aivan räkäkännissä, eikä ota asioita liian vakavasti. Baarimikon töitä tehneenä, voin kertoa ettei sitä työtä jaksaisi, jos humalaiset ottavat päähän. Yleensä ihmiset ovat vain iloisempia ja puheliaampia, mikä on meille porilaisille jurottajille ihan toivottu muutos. Totta kai on myös ryhmä örveltäjiä, rähisiöitä sekä jumittajia, mutta näitä ei kaveripiiristäni onneksi löydy (kovinkaan usein).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa!